Aamulla puen nätit vaatteet päälle, meikkaan, katson peiliin ja näen sievän tytön. Näytän ihan ookoolta, sellaiselta normaalilta ja kivalta. Lähden hyvillä mielin kouluun.
Bussia odotellessa näen itseni bussipysäkin lasiseinien heijastuksesta. Näytän tanakalta ja rumalta, nenäni näyttää valtavalta ja hiukseni ovat rumasti. Olen liian iso ja tukeva ja kyyneleet kutittelevat silmissä.
Koulussa kävelemme kaverieni kanssa peilin ohi ja mahani täyttää koko peilin. Lantioläskit pursuavat rumasti joka puolelle ja käännän katseeni muualle, jotta en alkaisi itkeä.
Myöhemmin pesen käsiäni koulun vessassa ja peilissä on nätti ja hoikka tyttö. Jalat näyttävät todella hoikilta eikä minkäänlaisesta vatsasta ole tietoakaan. Mitä ihmettä ajattelin pari tuntia sitten?? Minähän olen ihan nätti!
Saavun kotiin ja riisun ulkovaatteet. Eteisen peilistä tuijottaa takaisin hirviö, joka on pelkkää mahaa ja nenää, valtavia reisiä ja loputonta läskiä. Miten olen voinut koskaan nähdä tuon kuvottavan tytön nättinä? Ei se ole mahdollista, ei tuosta saa hyvännäköistä mitenkään!
Illemmalla keittiöön mennessäni kuljen taas eteisen kokovartalopeilin ohi, josta näen vilauksen kapeasta vyötäröstä. Peruutan takaisin peilin eteen ja katson ihmeissäni reisiäni, jotka näyttävät muutaman tunnin aikana kutistuneen viisi kertaa pienemmiksi. Minähän olen tosi hoikka, hyvin keveärakenteinen tyttö! Jään pitkäksi aikaa ihailemaan reisieni väliin jäävää rakoa ja ohuita ranteita, enkä mitenkään voi käsittää miten saatan joskus nähdä niin hoikan vartalon isona.
Illalla tulen suihkusta ja kävelen vaatekaapille hakemaan yöpukua. Kaapin vieressä on peili, jossa ei näy paljon muuta kuin ihraisaa reittä ja löysää mahaa. Heitän äkkiä valtavan yöpaidan pääni yli, jotta minun ei tarvitse katsella tuota oksettavaa kuvajaista.
Miten tällainen on mahdollista? Yhden ainoan päivän aikana kehonkuvani ja tunteeni vaihtelevat ääripäästä toiseen, eikä minulla ole hajuakaan miltä oikeasti näytän. Miten ihmeessä yksi ja sama vartalo voi näyttää yhä uudestaan ja uudestaan ihan erilaiselta, miten laihan voi nähdä lihavana tai lihavan laihana? Mistä minä voin tietää, mikä päivän kaikista peilikuvista on se oikea totuus??
10 päivän piristäjää<3:
Oikeasti, tämä postaus osui niiin nappiin: mistä tietää, miltä oikeasti näyttää? Minulla on aivan sama asia - kuten luultavasti monilla muillakin - että joskus näytän ihan ok:lta ja joskus maailman suurimmalta. Tosin en koskaan näe rakoa reisieni välissä tai olematonta mahaa, koska sellaisia ei ole, mutta joskus näytän jopa ihan siedettävältä.
Kuinka inhottavaa, ettei itse varmasti hahmota oikein omaa vartaloaan.
Mullakin on aivan samanlainen juttu. Yleensä se on tosin verrannollinen mun sisäiseen hyvinvointiin, jos voin hyvin, peiliki näyttää vaan hyvää, jos ykski asia vituttaa, se tulee peilinkautta itsesäälin ja vihan muodossa suoraan bumerangina takasin.. Sh tuo mukanaan minäkuvan heikkenemistä ja huonoa itsetuntoa, joka aiheuttaa sen, ettei omaa kehon kokoa ymmärrä täysin. Se vaatii aikaa ja oman itsensä ymmärtämistä, pikkuhiljaa. Kyllä sä sieltä peilistä vielä tuut näkemään itsesi ;)
kerroit ihan kun mun päivästä<3
ite ajattelen, että toi tarkottaa sitä, että on toivoa:) Jos näkisit ittes aina vaan lihavana sikana, luultavasti et olis kauheen lähellä ittes hyväksymistä. Mut nyt oot vähän lähempänä, joten välillä näät ittes kauniina ja sellasena kun olet.
Jonain päivänä me nähdään vaan yks kuva ja noi hirviökuvat katoaa:) ♥
ihana postaus taas, niin totta. ♥
kirjotin sulle mailia :)
Ei voi muuta sanoa kuin kirjoitit mun ajatukset ja normi päivän kulun! Tänäänkin on tuijotellut itseään kaikista osaston peileistä ja ikkunoista, kuva sen kun muuttuu...
Ens viikolla pääsen onneksi fysioterapeutille jossa katsellaan ja tutustutaan mun kehonkuvaan. Saapi nähdä mitäs siitäkin tulee, koska riippuu niin päivästä miten itseni näen. =(
Kuulosti niin tutulta!
Mutta luulen, että omalla kohdallani nään kyllä itseni sellaisena minkälainen oikeasti olen.. :(
Ainakin melkein. Tämä on niin ristiriitaista, välillä sitä ajattelee että 'olen ok' ja sitten kun näkee ittensä uudestaan peilistä!
Voimia pieni, sinä pystyt voittamaan tämän!<3
Voi kiitos samoin! <3
Heitin sua The Gorgeus Blogger -palkinnolla, käypäs kurkkaamassa blogistani! :)
Voi toi on niin totta! Mulla on ihan sama! :/
Voimia sulle (:♥
Pystyn niin samaistumaan, miltä OIKEASTI näyttää? Miks välillä näkee ittensä nättinä ja laihana, mutta siinä samassa taas lihavana, rumana ja iljettävänä? Ihana blogi.
Lähetä kommentti