Valoa

Vaikka nyt tuntuu siltä, että kasvojeni peitoksi olisi heitetty jonkinlainen paksu, läpinäkyvä kangas, jonka läpi yritän olla epätoivoisesti mukana elämässä ja tehdä normaaleja asioita etten kaatuisi kankaan painosta maahan, en usko tämän kestävän loputtomiin. Uskon ja luotan siihen, että elämässäni on tarkoitus kaiken tämän surun jälkeen tapahtua jotain todella ihanaa. Toivon, että kokemukseni voivat jollain lailla auttaa minua auttamaan muita, sillä kaiken tämän kokeneena voin ehkä paremmin ymmärtää erilaisten ihmisten kokemuksia ja näkökulmia.

Kestän tämän tyhjän ja onton tunteen vain sen voimalla, että uskon niin voimakkaasti tämän joskus loppuvan. Aika auttaa aina, ja joku päivä huomaan ettei enää itketä tai ahdista, ja sitten tajuan olevani onnellinen. Niin sen vain täytyy mennä, tai missään ei ole mitään järkeä. Jumalan rakkaus on jotain niin suurta, että ei tätä elämää voi elää ilman että tuon rakkauden kokee.