Moving on

Liikuin tänään taas yhden askeleen lähemmäs parantumista, vaikka se oli hyvin vaikeaa. En olisi millään halunnut, mutta itseni kannalta minun oli pakko tehdä se: poistin seuraamistani blogeista laihdutusblogit ja jätin jäljelle vain blogeja, jotka keskittyvät joko syömishäiriöstä paranemiseen tai johonkin aivan muuhun kuin koko häiriöön. 

Tajusin, että laihdutuksesta ja kaloreista lukeminen vain herättää minussa vanhoja sairaita ajatuksia, enkä ikinä pääse niistä lopullisesti eroon, jos jatkan niiden säännöllistä ajattelemista. Vaikka monista syömishäiriöisistä bloggaajista on viimeisen vuoden aikana tullut minulle erittäin läheisiä ja tärkeitä, en voi uhrata omaa terveyttäni. Toivon niiiiiiiiin kovasti, että te ihanat itsekin tajuatte, miten sairaan ajattelumaailman syömishäiriöt aiheuttavat, ja haette apua. Sitä kutsutaan avuksi siksi että se ihan oikeasti auttaa, lupaan <3

Ette ehkä usko, miten vaikea minun oli teistä joka ikisen kohdalla painaa "lopeta lukeminen" -nappia. Tuntui siltä, kuin jollain lailla pettäisin ystäväni. Ymmärtäkää, että olette minulle silti ihan mielettömän tärkeitä, ja toivon sydämestäni että vielä joskus voin lukea blogejanne, joissa kerrotte paranemisestanne ja olette onnellisia; että elämiimme mahtuu vielä joskus muutakin kuin kalorit ja kilogrammat, ja että voimme jutella muista ihanista asioista. Että voimme joskus yhdessä muistella tätä ankeaa aikaa, josta kuitenkin selvisimme. 

Rakkaat tytöt, te olette minun silmissäni jotain uskomattoman arvokasta ja ihanaa<3 En usko, että voin täysin kokonaan unohtaa blogejanne, vaan käyn luultavasti vielä tsemppailemassa teitä kohti terveempää tulevaisuutta. En voi kokonaan jättää teitä, vaan minun on pakko käydä silloin tällöin kurkkailemassa kuulumisianne, sillä teistä on tullut minulle niin tärkeitä.

Toivon, että ymmärrätte näkökantani. Olette ihania, enkä olisi halunnut jättää teitä, mutta näin minullakin on ehkä mahdollisuus tulla onnelliseksi <3