lauantai, 25. syyskuuta 2010

F.I.T. ( =Fat Is Terrible)

Vaniljavanukasta, suklaakeksejä, kermatoffeeta, lakujäätelöä. Rasvaa, ihraa, vatsamakkaroita, selluliittia. Olen ollut kipeänä, ja liikunnan puute näkyy selkeästi vatsassa ja reisissä. Välillä tuntuu siltä, että koko elämäni on nykyään vain tv:n katselua ja lohtusyömistä; tunnen oloni niin lohduttomaksi ja turhaksi.

Aloin nimittäin miettiä, että jos nyt kuolisin, en olisi saavuttanut elämässäni mitään. En yhtään mitään. Koko nuoruusikäni olen ollut melko alakuloinen ja syömishäiriöinen, tyytymätön itseeni ja ulkonäkööni. Suurin osa elämästäni on kulunut sängylläni makoillen ja angstaten, syöden kaikenlaista moskaa ja sitten jumpaten sitä pois. Tuntuu kuin olisin ollut ystävilleni ja muille läheisilleni pelkkä riesa, jonka ongelmia ja valitusta pitää vain jaksaa. Tahtoisin niin kovasti olla hyödyksi ja avuksi muille, tehdä jotain konkreettisesti hyvää! Ei tämä elämä voi olla kohdallani vain sitä, että maadun turhautuneena omien ongelmieni kanssa.

Mutta kun minua ihan oikeasti väsyttää. En jaksaisi ajatella mitään ylimääräistä, haluaisin vain olla. Ja syödä. Samaan aikaan en kuitenkaan haluaisi elämän tylsästi kuluvan ohi. Olen ihan liian laiska löllö. Haluan tehdä jotain mutta en jaksa!

EDIT. TÄMÄ KOKO SAATANAN SYÖMISHÄIRIÖ ON IHAN HULLUA! KAIKKI ASKARTELEMANI THINSPO-KUVAT OVAT IHAN HULLUJA! ENTINEN BLOGIN NIMI OLI IHAN HULLU! _MINÄ_ OLEN HULLU!! EN MINÄ OIKEASTI HALUA EDESAUTTAA MUIDEN SAIRASTUMISTA!! :'( nyt minua pelottaa, että olen tämän blogin myötä aiheuttanut jotain ihan kamalaa. Tahtoisin vain poistaa koko blogin ja olla normaali!!!

7 päivän piristäjää<3:

LAUREN kirjoitti...

Ihan kuin suoraan mun päästä nämä ajatukset

Kuroine kirjoitti...

Älä poista tätä, mun mielestäni oot positiivinen esimerkki.:)

Alexandra kirjoitti...

Niin, älä poista<3 Tämä todellakin on positiivinen syömishäiriö blogi muiden keskellä. Viime postauskin oli niin ihanan positiivinen ja ihana. En tunne sinua, mutten myöskään usko, että olisit ollut taakkana ystävillesi/läheisillesi :)

Voimia<3

kkkk kirjoitti...

Kolmas kappale oli kuin suora sitaatti omista ajatuksistani. Mitenköhän jaksamattomuus menisi ohi?

pine cone kirjoitti...

Vaikka susta tuntuisi, että olet tuhlannut sun elämääsi makoilemalla, angstaamalla, mitä ikinä, ajattele, että sä voit aina korjata tilanteen: nouset ylös ja lähdet ulos, ystäviä tapaamaan, kävelyllä tai mitä vain keksitkään!

Ja jos susta tuntuu, ettei sulla ole voimia siihen, tarvitset oikeasti jonkun apua. Läheisen tai ammattiauttajan.

Tsemppiä sulle ihana. <3 Ja ethän poista tätä blogia?!! Sulla on myös ihanan positiivisia postauksia, jotka tsemppaa muakin yrittämään selvemmille vesille tästä syömishäiriöpaskasta! :)

Kuroine kirjoitti...

Kiitos ja ole hyvä!:) Tosin kuvissa tukka on taktisesti naaman edellä.:D

Sca kirjoitti...

Älä tosiaankaan poista tätä! Tämä on ollut todella positiivinen (eikä muutenkaan vain yksi blogi voi vaikuttaa paljoa kehenkään <:).

Et varmasti ole taakka läheisillesi. He ovat olemassa muun muassa sitä varten, että kuuntelevat sinua.

Jakselemisia. <3