(Tässä oli ennen kuva minusta, mutta olen poistanut sen.)
Vihdoinkin työt ovat loppuneet ja minulla on aikaa keskittyä itseeni. Se ei välttämättä ole kovin hyvä asia, sillä nyt minulla on taas aikaa ottaa itsestäni valokuvia esimerkiksi takaa aikomuksenani tutkailla, miten muut näkevät takapuoleni. Noh, ei olisi ehkä kannattanut, sillä järkytyin hieman: eikös se olekin aika... turpea? :o
No mutta kuitenkin, minua vähän nyt pelottaa, että kun työt eivät enää ole viemässä kaikkia ajatuksiani ja sekuntejani, alan taas kiinnittää enemmän huomiota kaloreihin ja liikkumiseen. Koko kesän liikuntaa on tullut tasan sen verran mitä työmatkoihini tarvin; lihaskuntoa olen ehtinyt harjoittaa vaivaiset 4 kertaa näiden kuukausien aikana :O Tietenkin tavoitteeni onkin lisätä nyt liikuntaa, mutta pelkään sen menevän taas överiksi.
Tämä on ihan kamalaa, sillä haluan oikeasti parantua, mutten yksinkertaisesti tiedä, mikä on sopiva määrä kaloreita! 1500 kuulostaa paljolta, mutta jos liikun paljon niin eikö se siinä tapauksessa ole aika vähäinen määrä ruokaa?
Ja paljonko voin syödä herkkuja pysyen kohtuuden rajoissa? Olen vähän alkanut miettiä, että ehkä koko tämä järjetön herkkuhimoni onkin psykologista eivätkä herkut ole lainkaan se jota minun tekee mieli. Ehkä se onkin vain jonkinlainen korvike sille, miten kovasti kaipaan rakkautta ja läheistä ihmistä, joka ymmärtäisi minua täysin. Ehkä huonon itsetuntoni takia ahmin herkkuja, koska en uskalla toivoakaan että tässä maailmassa oikeasti olisi sellainen ihminen joka olisi tarkoitettu juuri minulle. Tai no, itse asiassa pelkään enemmän sitä, että jos sellaisen ihmisen löytäisin, hän pitäisi minua tylsänä ja rumana ja valitsisi jonkun nätin ja hauskan.
Tuo tylsyyden tunne vainoaa minua päivittäin. Töissäkin oli aina pelottavaa olla isossa porukassa, kun koko ajan oli sellainen olo, että muita ei yhtään kiinnosta puheeni, että he vain teeskentelevät. Tiedän, että minun pitäisi vain opetella pitämään itsestäni, mutta aina kun hiemankaan alan pitää, minua pelottaa että minusta tulee itserakas ja alan inhota sitä että pidän itsestäni. Olenko ehkä "hieman" ristiriitainen... huoh :'D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 päivän piristäjää<3:
Pyllys ei oo turpeeta lähelläkään ettäs tiiät!:) Kadehdittava takalisto, jos multa kysytään siis.
Olen samaa mieltä Lillan kanssa :) Tuossa ei ole mitään turpeaa!
Ei todellakaan mitään turpeutta havaittavissa! Hyvässä kunnossa olet ja voihh miten pieni oletkaan.
jotenkin kommenttisi toi mieleen sen, mitä olen tässä parin päivän sisällä miteiskellyt: kumpi on pahempaa, olla tyytymätön ulkonäköönsä vai tyytymätön itseen ihmisenä. minulla se on alkanut kallistua tuohon jälkimmäiseen, voi olla että nyt 24 vuotiaana olen alkanut hyväksyä ruumiini sellaisena kun se on (en tiedä onko se hyvä asia, aiheuttaa selvästi salakavalaa turpoamista :) ).
t.nemi
Kadehdittavan peräpään kyllä omistat! Ei yhtään mitään hävettävää, mielelläni suostun itselleni tuo ottamaan jos ei sulle kelpaa :DD
Voimia ja kyllä niitten syömisten ja liikunnan kanssakin varmasti kaikki menee ihan ok <3
Suoraan sanottuna upea perse! :D Voikun munkin löllyhyllypaskani olisi samanlainen :(
Mä osaan samaistua täysin sun tunteisiin, tuntuu et oon aina se porukan tylsin ja suoraansanottuna paskin ihminen, ettei kukaan haluais mua siihen ym ym... Olen miettinyt myös himoani herkkuihin, musta tuntuu että syön ahdistukseeni, suruuni, stressiini ja kaikkeen negatiivisiin tunteisiin. Positiivisena en edes ajattele ruokaa, kun harmittaa, hyökkään suklaalevyyn kiinni kuin nälkämaan lapsi! (anteeksi ruma vertaus mut sopi vaan niin helvetin hyvin)
Tuo 1500 kuulostaa musta just sopivalta, ehkä vähän liian vähältäkin jos aiot kerran liikkua paljon! :) Jos vaikka kerran viikossa pidät kohtuullisen herkkupäivän, se on se aika yleinen ja varmaan ihan toimiva :)
Tsemppiä♥
Aw, kiitoksia <3 Saa nähdä, kehittyykö tästä jotain - toivottavasti.
Sulla on aivan loistava, pieni takapuoli <3 Kelpaisi.
Phih, samaa minäkin toivon yli kaiken <3 Olisi jotain niin unelmaa.
Sullahan on aivan unelmaperse! Juuri tuollaiseen pyrin itse, ole ylpeä tuosta! =D
ÄÄÄH! IHANA ! tossa mun tavoite !oot täydellinen ;o älä päästä ittees laihtumaan liikaa tai ei oo mitään muotoja ! love it ! =)
En tarkoita tätä nyt hirveän pahalla,mutta eikö ole aika huomion kerjäämistä laittaa kuva perseestään kaikken ihmisten näkyville ja haukkua sitä läskiksi,pulleaksi,turpeaksi tms.. ja sitten olettaa,että ihmiset tulevat sanomaan tuollaisia kommentteja joita tuossa nyt on.
Minusta se alkaa olla jo huomin kerjäämistä.
Anonyymi: En todellakaan olettanut, että ihmiset kommentoisivat tuohon tyyliin; minä todella järkytyin nähdessäni itse tuon kuvan. Tässä blogissa käsittelen nimenomaan syömishäiriötäni ja kehonkuvaani, ja tämä postaus (kuten muutkin kuva-postaukset) on nimenomaan olennainen osa vääristyneen kehonkuvani käsittelyä ja analysointia.
Sinulla on kyllä paljon samanlaisia pohdintoja kuin mulla itsetunnosta ym. Ja tekstejäsi on kiva lukea ^^
Lähetä kommentti